Sotilaat taistelukuntoon / Army tactics
L on ollut alakuloinen ja itkuinen ulkonäöstään. Posket ovat turvonneet ja kuukasvoisuus vaivaa häntä todella paljon. Omien sanojensa mukaan näyttää "lihavalta possulta jolla on paljon tukkaa". Voi tyttöparkaa. On paljon omassa huoneessaan piirtelemässä hiljaa, sillä äänikin on vielä kimeä. Pitää kättä suun edessä kun puhuu. Puistossa istuu penkillä lukemassa sarjakuvia lippis syvällä päässä, kaulaliina kaulan ympärillä, tukka poskilla. Sairauden kannalta hyvin pientä, mutta 7-vuotiaan tytön elämässä hyvin suurta.
Kysyin haluaako, että jos joku tuttu tulee vastaan, kerron miksi hän on tuon näköinen, vai haluaako etten puhu taudista ja lääkkeistä mitään. Vastasi, että pitää kertoa, ettei kukaan luule, että hän jää tälläiseksi aina.
Puistossa tänään kaksi tyttöä jäi tuijottamaan L:ää. Odotin hengitystä pidätellen tapahtuuko jotain, nauravatko tytöt tai huomaako L. Tilanne meni ohi ja tytöt lähtivät. Toivon, ettei häntä kiusata ja toivon, että kuukasvoisuus on poissa kun koulu alkaa.
Meillä on aina puhuttu hyvistä ja pahoista sotilaista, jotka taistelevat, kun on kipeä. Hyviä sotilaita on ruokittu hyvin ja juotettu, koska taistellessa kuumassa kehossa tulee kova jano. Sota on voitettu myös lepäämällä, ettei taistelutanner tärise. Vitamiinit ovat lisäaseita ja vastapuolta harhautetaan laittamalla valkosipulia korviin.
Meillä on aina syöty terveellisesti, mutta nyt ollaan melkein jo neuroottisuuden rajoilla sen suhteen mitä tytölle syötetään. Minimissään viljatuotteita ja ei valkoista vehnää ollenkaan. Minimissään maitotuotteita. Minimissään sokeria. Ei lainkaan valmisruokia, karkkia tai mitään epäterveellistä. Ruoka luomuna aina kun mahdollista. Ruokahalu on kova, mutta kun ruoka on terveellistä ja kevyttä, saa syödäkin. L ihmetteli itsekin, miksi hänen on alkanut tehdä mieli lanttua ja muita juureksia. Kerroin, että sotilaat ovat niin fiksuja, että osaavat pyytää sitä mitä sotaan tarvitaan. Armeijan lempimättö tällä hetkellä onkin uunissa haudutettu juures-lihapata.
Jos jotain, niin lapsille on tullut hyvin selväksi mikä on terveellistä ja mikä ei. Isoveli selitti ihan omin sanoin miten "Jos on ihan terve, ja yleensä syö terveellistä, voi herkutella mitä vaan juhlissa. Jos on sairas, pitää poistaa kolme ruokatuotetta mistä ei ole mitään hyötyä hyville sotilaille, eli sokeri, valkovehnä ja maito, koska maito on vasikoille!"
L:n sotilaat ovat tyttöjä ja niillä on pinkki univormu ja kynsilakkaa. Olen luvannut sylissäni itkevälle tytölle tekeväni kaikkeni, että hän tulisi terveeksi ja luvannut että hän tulee....mutta jos L kuuluukin niihin 70% lapsista, jotka sairastuvat uudelleen, voin sitten syyttää niitä pikku-pissis sotilaita, jotka vaan lakkailee kynsiään kun pitäisi taistella! Huokaus.
OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO
It is breaking my heart to see L very misarable about her looks. Her face is very round and swollen and she is doing everything she can to hide it. She says she looks "like a fat pig with lots of hair." When we go ouside, she has her hat pulled all the way down to her nose, a scarf around her neck and her hair on her cheeks. She just sits on the bench in the park, reading comics. She doesn´t talk a lot either with her voice being nasal and she keeps her hand in front of her mouth when she does. All minor complaints, but a very big deal to a 7 year old girl.
I asked her if I should explain her looks to people we meet or should I say nothing. She said I should tell them, she doesn´t want people thinking she will stay this way.
Two girls kept staring at her at the park today. I was holding my breath, waiting for the worst. Would they pick on her, laugh maybe? Thank God nothing happened. I really hope she doesn´t get picked on and I really hope her face is looking more normal when school starts. Kids can be cruel.
We have always talked about the good soldiers in our body, with bad soldiers attacking them when we are sick. The good soldiers need to be fed well for them to keep fighting. They need lots of drink, since it is hard work fighting inside a hot feverish body. We help them by laying still, so that the battle field is stable. We fool the enemy by putting garlic in our ears. The vitamins are extra ammunition.
I have always been careful with the food I give to the children. Now I could be called pedantic or go ahead, frantic. She can not have any processed or ready made foods, no sweets or nothing with a list of E-codes, and I am avoiding as much as I can, all dairy products, all wheat products and sugar. Everything I can get organic, I do. She has a huge appetite, but since the food is light and good for her, she can eat as much as she likes. She wondered why she had started craving root vegetables. I told her her soldiers are smart and tell her what they need to fight. The army´s favourite food at the moment is root vegetable and meat stew.
If anything good has come out of this, my kids need no extra education on healthy food. My son explained all in his own words " If you are healthy and eat healthy most of the time, you can eat sweets and cakes as much as you like at parties. But if you are ill, you need to stop eating the three things that are of no use to the good soldiers, sugar, white wheat and milk, since milk is for calves!"
My daughters soldiers are girls, they have pink uniforms and nail varnish. This thing with the soldiers is also my way out, since I have been promising the girl weeping in my arms, that I am doing everything I can to get her healthy, and I promised she will be fine....Well if she is indeed in the 70% of kids who relapse again, I can blaim the little bitches who spend far too much time doing their nails and not enough time fighting! Deep sigh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti