Lucky me
L toista päivää +2, olisiko tulossa relapsi numero kolme alle puolessa vuodessa? Voi &%#¤"*!!!
Luen edellisessä postauksessa olevan, itse kirjoittamani tsemppi puheen ja yritän elää kuten saarnaan. En keskity huolehtimiseen vaan valitaanpa päivän aiheeksi joku mukava juttu: kiitollisuus!
Uusimmassa Perhe-lehdessä oli juttu: Lapsi sairastaa - joustaako työnantaja?
En voi edes kuvitella, millaista olisi, jos kaiken tämän lisäksi pitäisi kokea työssä paheksuntaa ja miettiä ja stressata työnantajan suhtautumista. Olen yrittänyt pitää poissaolot minimissä ja kun työnantaja joustaa, haluaa itsekin joustaa ja tehdä kaikkensa toimivan ratkaisun eteen. Molemminpuolinen kunnioitus toimii.
Mulla on maailman parhaat pomot. Kaikki mitä ehdotan, on käynyt aina. Tukea ja apua tulee kun vain uskaltaa pyytää. Töihin on aina kiva mennä ja työ antaa paljon. Väistämättä tulee päiviä, jolloin on pakko olla pois töistä tyttöa hoitamassa tai henkinen jaksaminen pettää. Tälläisissä tilanteissa en ole kokenut mitään muuta kuin ymmärrystä.
Tiedän olevani etuoikeutettu.
L:n pikkuveli aloittaa joulukuussa tarhan. Jatkan samaa rataa kuin tähän asti, eli käyn töissä työpaikallani kolme kertaa viikossa. Toimenkuvaan liittyvät muut työt voin tehdä kotona silloin kun minulle sopii, vaikka keskellä yötä, kunhan tulee tehtyä.
Loistava järjestely.
En muuten pärjäisi, en arjen vaatimuksista enkä jaksaisi henkisesti. Ruokahuoltoon ja labroihin ja lääkäreihin ja asoiden selvittämiseen menee niin paljon aikaa, että viisipäiväinen työviikko kuulostaa saavuttamattomalta tavoitteelta tässä tilanteessa.
Tilanteet muuttuvat ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo, mutta nyt tämän perheen hyvinvoinnin takia on tehtävä näin. Ennemmin vähemmän rahaa tilillä kuin äiti burn outissa.
Onni on upea työyhteisö, jossa työkaverit ovat myös Tosi Ystäviä. Kiitos siis tytöt, kun jaksatte kuunnella ja ymmärtää. Vastapalkkioksi olen antanut vissiin aika hyviä tarinoita näistä mun seikkailuista?
Yritän tänäänkin olla hyvä työntekijä, mutta anteeksi jos roskat menee väärään roskikseen:)
OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO
L is showing +2 for a second day. This would be the third relapse in under six months. "#¤%&/*!!!!
I will read my own pep talk post and try and practise what I preach. I will try not to worry and today I will concentrate on giving thanks.
I have the Best Bosses in the world.
There was an article in a magazine about the work place and thow they handle a mum with a sick child and lots of days off due to this. Frightning read. I cannot even imagine the amount of stress, having to deal with a sick child and an angry boss and grumpy co-workers on top of everything!
I have tried to keep my absences to a minimum due to this illness, but of course there will and have been days that I have been needed at home or I have been emotionally drained. I have felt nothing other than deep sympathy from my bosses and co-workers in these situations.
I know I am very privileged.
My youngest starts kindergarden in December. I will continue to work only three times a week at the store. The computer work I can do at home, whenever, in the middle of the night if I want, as long as it gets done.
This is the only way I will keep myself functioning and sane, keep the organic meals on the table, be there for all three kids and deal with everything that has to do with this stupid disease. So less money, but no burn out!
Situations change and hopefully she will get better, but for now this is perfect. So thank you my Dear Bosses. Thank you my co-workers for listening and for your Friendship. Hopefully I have given something back to you, if nothing else, funny stories from my "journey" so far:)
I will try and do my best today at work, but forgive me if I put the trash in the wrong bin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti