Nefroottinen Oireyhtymä NS

Intuitio hukassa / Intuition in hiding

Tänään koulussa valokuvaus. Tuleepa huima ero viime vuoden kuvaan. L ei vieläkään remissiossa, +2 tai +3 joka päivä nyt kuudetta päivää, jos lasketaan ekasta päivästä, on ollut plussalla jo 16 päivää! Toivotaan että joku aamu pian saadaan se negatiivinen tulos. Prednisonia menee se 30 mg joka päivä, ja toivon, ettei sitä pidä nostaa.

Äiti on taas tolpillaan, tämä menee näköjään sykleissä, normaalia elämää ja sitten romahdus, sitten taas normaalia ja sitten...pitänee kasvattaa kova nahka. Kävin hoidossa itsekin, on henkisesti paljon parempi olla ja näen asioita taas uudella tavalla.

En ole masentuvaa sorttia. Mun normaali olotila on täysillä eteenpäin ja sata asiaa hoidetaan samalla. Minähän sairastun aina kun joudun olemaan paikallani vähän aikaa, ei sovi minulle. Joten ei tässä mitään luovuteta, edelleen tulen etsimään erilaisia turvallisia ja luonnollisia keinoja auttaa tytärtäni. Mutta olen hyväksynyt, että jos tauti on päällä non-stop vaikka vuosiakin, sitten se on. Tehdään, mitä voidaan, jaksetaan niin hyvin jaksetaan, yritetään nauraa tälle taudille! Pelko asuu munuaisissa, nauretaan se pelko pois!

Tulee päiviä, kun tauti on elämässämme iso, iso pallo, se tulee ja kaataa, vierii kaiken päälle. Mutta minulla on voima kutistaa se taas nuppineulan kokoiseksi seuraavana päivänä. Kutistaa se pieneksi omassa päässäni. Se on tärkeä taito, sillä minun tärkein työ on pitää tytön elämä mahdollisimman normaalina. Tauti ja siihen liittyvät asiat saavat olla päässäni ja tässä blogissa ja mahdollisimman vähän tytön arjessa ja elämässä.

Sain aivan ihanan viestin samaa tautia sairastavan äidiltä. Toivottavasti hän ei pahastu, kun siteeraan hänen sanojaan, mutta tämä oli niin täydellisesti sanottu: Hän on niinkuin kuka tahansa muu saman ikäinen, häneen ei satu, hän pystyy kaikkeen mihin veljensäkkin. Hän on niin paljon enemmän kuin tauti, joka hänessä jyllää ja minun tehtävä on äitinä olla hänen tukena, kun on vaikeaa ja antaa hänen olla, kun kaikki menee hyvin.

Kävin juttelemassa kouluhenkilökunnan kanssa ja tyttö saa nyt koulussakin maidotonta ja gluteiinitonta ruokaa. Ei tykkää siitä yhtään. Ekana päivänä tuli koulusta kotiin ja sanoi "Oli tosi pahaa gluteiinitonta lasagnea, joten söin kolme näkkäriä!" Jep.

Mietin, kiusaanko tyttöä turhaan ruokavaliolla ja rajoituksilla. Että sitäkö se sitten on se normaali elämä? Ennen ruokavalio oli kovin tärkeä asia, mutta nyt kun se on saatu hoidettua, mietin että oliko se tärkeää vain siksi, että se oli ainoa asia, jonka avulla kuvittelin häntä voivani edes jotenkin auttaa....mutta kuitenkin uskon edelleen, olen aina uskonut, terveelliseen ruokavalioon...mutta jos syömme terveellisesti ja luomua...jos vain annan vähän täysjyvää silloin tällöin...tai mitä järkeä siinä on, joko ollaan tai ei olla, jotta nähdään auttaako se...vai... ARGH, KAIKKI ON NIIN EPÄVARMAA!

Ruokavalio: Merja Riska sanoi maidottomalla, Jenkkilääkäri sanoo gluteiiniton ja maidoton, lääkärit Englannissa, Australiassa ja Jenkeissä sanovat vähäsuolainen, nefrologi Suomessa sanoo ei millään mitään merkitystä, fytonomi sanoo ei gluteiinia, kuvittelisin että Antti Heikkilä olisi samaa mieltä:) NS-lasten vanhemmat ovat saaneet hyviä tuloksia maidottomalla ja gluteiinittomalla. Ketä kuuntelen?

D-vitamiini: THL sanoo 7,5, nefrologi sanoo 30 ja Euroopan Unioni 50 mikrogrammaa 7-vuotiaalle tytölle. Ketä kuuntelen?

Ja oikea vastaushan on, kuuntele itseäsi. Helppo nakki.

Vastuu lapsestani on minulla. Kukaan ei voi sanoa olevansa oikeassa, joten pitäisikö päättäjän olla kuitenkin se, joka on vastuussa lapsesta? Ystäväni sanoi, että kukaan ei tunne eikä ole lähempänä tyttöä kuin minä, hänen äitinsä. Joten pitäisi tehdä kuten intuitioni sanoo oikeaksi. Kerätä tietoa ja mennä intuition mukaan. Tarkoitan nyt näitä ei-lääketieteellisiä päätöksiä.

Hyvä neuvo, mutta...miten paljon intuitiotani määrittelee toive? Olen sitä mieltä, että koepalan otto on turhaa, mutta onko se vain toivettani siitä, että se olisi turhaa vai intuitio siitä, että se on turhaa (koska vieläkin olen sitä mieltä että on tapahtunut suunnaton virhe, että tyttärelläni on tämä tauti)?

Kukaan ei voi myöskään väittää, etteikö äideillä olisi intuitiota. Voin olla suihkussa ja yht´äkkiä tiedän, että nuorimmaiseni heräsi rattaistaan parvekkeella. 

Joten siksi tämä vimmattu tiedonhankinta ja eri mielipiteiden haku. Onhan sitten varaa mistä valita, ettei intuitio pääse liian helpolla. Omalla alallani sanon aina, että jos sinulla ei ole tietoa kaikista eri vaihtoehdoista, miten voit tehdä tietoisen päätöksen perheesi parhaaksi?

Olipas sekava postaus, sama meininki jatkuu pääni sisällä.

Kello kuusi menemme Marjo Urbanskille Bioresonanssi-mittaukseen. Innolla odotan mitä sieltä sanotaan!

MSAS Professional – laitteella voidaan mitata tärkeimpien kudosten ja elinten tasapainotila ja etsiä tasapainoa häiritseviä tekijöitä. Tärkeimpiä häiritseviä tekijöitä ovat homemyrkyt, raskasmetallit, kemialliset myrkyt, loiset, bakteerit ja virukset, jotka voidaan tunnistaa ja puhdistaa kehosta. Lisäksi voidaan etsiä kehoa tasapainottavia homeopaattisia valmisteita, kukkatippoja, kivitippoja ja väritippoja. Laitteella voidaan myös todeta yliherkkyyksien aiheuttajat, ruoka-aineallergiat ja mitata puuttuvat ravinteet.